Pelaaja vs. valmentaja – Fakerin ja Bradyn menestyksen salaisuus

Kun useimmilta faneilta ja asiantuntijoilta kysytään, keskikaistan pelaaja Lee ”Faker” Sang-hyeok ja pelinrakentaja Tom Brady ovat konsensuksen mielestä alansa kaikkien aikojen parhaita (League of Legendsissä ja amerikkalaisessa jalkapallossa). Heidän menestyksensä ansiosta myös heidän organisaationsa ovat parhaita. Kukaan ei kuitenkaan voita yksin joukkueurheilussa.

Molemmat ovat paitsi voittaneet eniten maailmanmestaruuksia lajissaan myös useissa mestaruuksissaan olleet vastaavasti menestyneiden ja voittaneiden valmentajien alaisuudessa: Kim ”kkOma” Jeong-gyun ja Bill Belichick. Itse asiassa näiden kahden pelaajan 10 mestaruuden kohdalla vain yksi (Bradyn viimeisin) on ollut ilman edellä mainittuja valmentajia.

Siinä missä Bradyllä on yksi voitto Bill Belichickiä enemmän, Faker on käänteisessä tilanteessa. Hänen entisen valmentajansa Kkoman joukkue – DAMWON – on yksi seuraavan maailmanmestaruuskisan suosikeista, sillä heillä on yhä edellisen vuoden voittajajoukkueen ydin kasassa.

Jos Kkoma pääsee johtoon mestaruuksien määrässä, herää kysymys ”kuka loi kenet” ja kuinka tärkeitä Faker ja Kkoma olivat toistensa urille. Tätä aihetta puitiin kaikkialla, kun Brady ohitti vanhan valmentajansa voittojen määrän, ja siitä vedettiin lukuisia rajuja päätelmiä ja projektioita historiaan.

Fakerin huippu

Näiden kahden välillä Fakerin voisi sanoa olevan parempi pelaaja, kun hänen pelitaitoaan verrataan hänen vertaisryhmäänsä. Vaikka esimerkiksi Invictus Gamingin ”Rookie” ja RNG:n upea ”Uzi” ovat pelanneet uransa hienosti, harvat sanoisivat näiden pelaajien olleen parempia kuin Faker koko uransa aikana (vaikka tällä suunnalla onkin mielenkiintoista pohdittavaa). Ei, Faker on pysynyt pelin parhaana pelaajana suurimman osan uraansa. Jos ollaan mahdollisimman tiukkoja, hän oli todennäköisesti selkeästi paras pelaaja vain yhden kokonaisen vuoden (2013), minkä lisäksi oli jaksoja, jolloin hän suoriutui vastaavalla tasolla (kevät 2015 tulee mieleen).

Kun yläkaistan Jang ”MaRin” Gyeong-hwan voitti MVP-palkinnon ylivoimaisella vuoden 2015 Worlds-kaudella, jolla Faker sai toisen maailmanmestaruutensa, monet osoittivat Fakerin ainutlaatuista Ryze-sankarin käyttöä. Hän pelasi sillä 5:0-tilastot turnauksessa, vaikka juuri kukaan muu ei valinnut sankaria eikä kukaan muu voittanut sillä. Myös hänen painetyhjiö-pelityylinsä (käytännössä itsenäinen pelaaminen ilman junglerin apua) auttoi varmistamaan, että T1 oli voittamaton.

Vuoden 2016 maailmanmestaruuskisoissa turnaus tuntui paljon enemmän tiimityöltä, ja valmennuspäätökset – kuten veteraanin ja tulokkaan jungler-roolien vaihto – olivat avainasemassa.

Bradyn kehitys

Tom Brady ei ole voittanut niin monta runkosarjan parhaan pelaajan palkintoa kuin voisi odottaa, etenkään kun tätä verrataan hänen tärkeimmän vastustajansa Peyton Manningin viiteen. Häntä ei myöskään ole nimetty ensimmäiseen All-Pro-tiimiin erityisen usein, ja on siinäkin jäljessä edellä mainittua kilpailijaansa. Ei sillä, että muiden kuin Bradyn puolesta puhuminen olisi vaikeaa, mutta pikemminkin se on epäsuosittua ja siirtyy liian kauas maailmanmestaruussormusten määrän laskemisesta, mikä on mukavinta useimmille analyytikoille.

Maineestaan huolimatta Brady ei myöskään ollut hallitseva pelaaja kaikissa maailmanmestaruuskausien pudotuspeleissä. Varhaisina vuosinaan hän sai kolme Super Bowl -sormusta neljässä vuodessa pääosin game manager -tyyppisenä pelinrakentajana, jonka tehtävänä oli välttää virheitä, jotka haittaisivat joukkueen voittomahdollisuuksia, mikä auttaa tiimin muita pelaajia voittamaan ottelun.

Varhaisina vuosinaan hän sai kolme Super Bowl -sormusta neljässä vuodessa pääosin game manager -tyyppisenä pelinrakentajana, jonka tehtävänä oli välttää virheitä, jotka haittaisivat joukkueen voittomahdollisuuksia, mikä auttaa tiimin muita pelaajia voittamaan ottelun.

Tämä on tietysti hieman vähättelevä ajatusmalli, sillä NFL-pelinrakentajan tehtävänä on usein juuri se, ellei kyseinen pelinrakentaja ole upea heittäjä ja/tai joudu tekemään riskiheittoja heikoille lahjakkuuksille, jotta joukkueella olisi mahdollisuuksia voittoon. Tästä huolimatta se Brady, jota monet ajattelevat nykyaikana, ilmaantui käytännössä vasta kolmen Super Bowl -voiton jälkeen. Myöhemmin kun joukkue lisäsi tehokkaita hyökkääjiä vakiintuneeseen puolustukseen, Brady nousi liigan parhaaksi pelaajaksi ja sellaiseksi, jonka touchdownit auttoivat joukkueen voittoon.

Uransa loppupuolella, käytännössä viimeisen vuosikymmenen aikana, hän on voittanut joitakin Super Bowleja, joissa hänellä on ollut avainhetkiä puolustuksessa, mutta hänen tekemät pisteensä olivat tunnetun merkittäviä esimerkiksi Seahawksin ja Falconsin voittamisessa. Tom Bradyn uran kertomus on siitä hankala, että aikaisessa vaiheessa häntä ei juurikaan huomioitu, mutta hän esitti lopulta taitoja, joita hänen suurimmat faninsa väittävät hänen osoittaneen koko ajan.

Kkoman hienovarainen vaikutus

Siinä missä Faker voitti useita maailmanmestaruuksia T1:n tähtipelaajana, Kkoma käytti esimerkiksi pelaajia ”Bang”, ”Wolf”, ”Huni” ja ”Blank” tilanteissa, joissa harvat odottivat näiden pelaajien pystyvän voittamaan maailmanmestaruutta. Fakerin kanssa pelaaminen on varmasti voinut auttaa (mihin näiden pelaajien maailmanmestaruusvoittojen vastaavan määrän puute ilman Fakeria viittaa), mutta heidän valmentajansa toi pelaajat mukaan, lisäsi heidät aloituskokoonpanoon ja valmensi heitä pelaamaan tiimin ikonista takaa ohi nousevaa, näkökentän hallintaan pohjautuvaa tyyliä.

Kkoman viidakkostrategia – kokeneen mutta mekaanisesti kyseenalaisen entisen aloituspelaajan ”Bengi” vaihtaminen kokoonpanoon tärkeässä sarjassa, kun taitava mutta ajoittain epäluotettava tulokaslahjakkuus ”Blank” kompuroi – voitti T1:lle useita sarjoja, jotka he muuten olisivat saattaneet hävitä. Faker auttoi joitakin näistä heikommista nimistä parantamaan, erityisesti junglereita, mutta Kkoman vaikutuksen huomiotta jättäminen vaikuttaa tyhmältä.

Belichickin ylivoimainen puolustus

Brady-faneilla tuntuu olevan vaikeuksia pallon puolustuspuolen analysoinnissa. Toisin kuin League of Legendsissä, missä jokainen pelaaja pelaa koko pelin, Brady pelaa vain amerikkalaisen jalkapallon hyökkäyspuolella. Puolustuksessa, joka kliseen mukaan ”voittaa mestaruuksia”, Brady istuu ja katselee niin kuin me muutkin. On olemassa myös usein sivuun jäävä mutta ajoittain pelejä ratkaiseva erikoisjoukkue, jossa vain tietyt pelaajat pelaavat, ja Brady taas katselee meidän muiden tavoin.

Puolustuksen suhteen New England Patriots on yksi parhaista tiimeistä NFL:n historiassa, ja kaikki kuusi heidän Super Bowl -voittoaan ovat olleet suorituksilla, jotka ovat kymmenen kärjessä puolustuksen tärkeimmillä mittareilla ja useissa tilanteissa heidän puolustuksensa on ollut liigan parasta. Näin Brady on päässyt toistuvasti aloittamaan paremmista kenttäasemista hyökkäyksessä kuin tärkeimmät kilpailevat pelinrakentajat, kuten Manning, Rodgers ja Brees – ajoittain huomattavissa määrin. Sama puolustus on myös estänyt kyseisiä kilpakumppaneita, ja vastustajien heikompi puolustus on tarkoittanut, että Bradyn on helpompi saada pisteitä.

Monet unohtavat, että Belichick voitti kaksi mestaruutta New York Giantsin puolustuskoordinaattorina 1980-luvun lopulla. Hänen vahvuutensa tässä ovat paljon muutakin kuin loistavan pelinrakentajan pitäminen pallon toisella puolella.

Tämä on avainasemassa sille, että voi ymmärtää Bradyn saamat edut joukkueeltaan (ja valmentajaltaan) sekä sen, miten muut pelinrakentajat ovat vaikeammassa tilanteessa vastakkain pelatessa. Belichickin ansiosta Brady pystyi voittamaan Super Bowlin, jossa hyökkäys teki vain 13 pistettä, koska hänen puolustusstrategiansa oli niin tukahduttava. Hän teki tämän kaiken aikakaudella, jolloin hyökkäykset näyttivät rajattomilta (kun 2000-luvun puolen välin tienoon sääntömuutokset heikensivät puolustusta).

Monet unohtavat, että Belichick voitti kaksi mestaruutta New York Giantsin puolustuskoordinaattorina 1980-luvun lopulla. Hänen vahvuutensa tässä ovat paljon muutakin kuin loistavan pelinrakentajan pitäminen pallon toisella puolella.

Vaikka joissain Super Bowl -otteluissa Brady näytti loistavia otteita hyökkäyksessä, kuten voittaessaan Seahawksin ja Falconsin, puolustuksen loistaminen näiden otteluiden toisella puoliskolla oli avain joukkueen menestykseen.

Apu vierellä

Kkoma ja Belichick antoivat myös tähtiensä vierelle huippulahjakkuuksia heidän uriensa aikana. Fakerilla olisi paljon vähemmän voittoja, jos hänen vierellään ei olisi ollut esimerkiksi Duke, Teddy, Mata ja Peanut. Vastaavasti supertähtiä, kuten Randy Moss, Rob Gronkowski ja Wes Welker, ei voi jättää huomiotta Bradyn uran aikana – vaikka hän ei saanutkaan Super Bowl -sormusta pelatessaan kahden näistä kanssa.

Siinä missä Brady on pystynyt käyttämään vähemmän tunnettuja nimiä korkeimmalla tasolla voittamiseen, mitä voi verrata joihinkin Fakerin voittoihin, Belichick on ollut suuressa roolissa saadessaan pelaajat ymmärtämään Patriotsin tavat ja oman roolinsa. Tämän vuoksi Bradyn potkaisijat kannattaa muistaa.

Patriotsissa pelatessaan Adam Vinatieri ja Stephen Gostkowski vakiinnuttivat itsensä kahtena liigan ja liigahistorian parhaana potkaisijana. Tämä potkaisuvoima, joka kattaa suurimman osan kahdesta vuosikymmenestä, oli ero, jonka ansiosta Brady pystyi voittamaan useita tiukkoja otteluita. Belichick jopa kuuluisasti nimesi Vinatierin joukkueen parhaaksi pelaajaksi yhdessä vaiheessa ensimmäistä Super Bowl -voittoa.

Belichick ei myöskään ole tavallinen päävalmentaja siinä mielessä, että hän on käytännössä ollut myös joukkueen johtaja, minkä vuoksi hän on pystynyt vaikuttamaan joukkueen kokoonpanoon tavalla, joka ei ole mahdollinen useimmille valmentajille.

Todistaako johdon ottaminen mitään?

Siinä missä Bradyn tuore Super Bowl -menestys Buccaneersin riveissä on ehkä vaikuttanut ratkaisevan kysymyksen siitä, oliko hän vai Belichick merkittävämpi Patriotsin menestykselle, asia ei ole välttämättä niin selkeä kuin miltä vaikuttaa. Brady siirtyi joukkueeseen, jolla ei ollut juurikaan historiallista menestystä mutta jolla oli yksi NFL:n parhaista kokoonpanoista, kuten tulevia Hall of Fame -pelaajia (Gronk and Brown) ja joka osoitti ilmiömäistä puolustusta pudotuspeleissä kaikkia vastustajia vastaan. Se, miten he torjuivat Mahomesin Super Bowlissa, oli näyttävää.

Patriotsilla taas pelaajat vaihtuivat kesken kauden ulkoisten tekijöiden vuoksi eivätkä he saaneet Bradyn luokkaa olevaa huippupelinrakentajaa. Belichickin puoli laskelmasta pysyy siis toistaiseksi mysteerinä Bradyn jälkeisenä aikana.

LoLissa voitot menevät edestakaisin. Kotimaassaan Faker voitti kolme mestaruutta ilman Kkomaa, mutta ei koskaan maailmanmestaruutta. Kkoma voitti vasta äskettäin ensimmäisen mestaruutensa ilman Fakeria. Tätä vaikeuttaa se, että Kkoma valmentaa parasta korealaista tiimiä (DAMWON), joka oli maailmanmestari jo ennen häntä, ja heillä on kokoonpanossaan joitakin maailman parhaista pelaajista. Juuri nyt “Kkoma” näyttää ottavan johdon maailmanmestaruuksissa, mutta tämä ei välttämättä johdu siitä millainen vaikutus hänellä oli T1:een, mikä vastaa Bradyn tilannetta Buccaneersissa (mikä oli yksi hänen huonoimmista onnistuneista mestaruussarjoistaan).

Voiman tasapaino

Aiemmin mietin, pääsikö Kkoma vain tuurilla menestykseen törmäämällä pelin historian parhaaseen yksittäiseen lahjakkuuteen. Hänen myöhemmät T1-muutoksensa ja se, että vastaavasti menestyneet valmentajat eivät ole onnistuneet saamaan Fakerista irti enempää kuin kotimaan mestaruuden, viittaavat siihen, että hän voi hyvinkin olla paras.

Jos näistä kahdesta pitäisi jotakin sanoa, minusta Faker on parempi pelaajana kuin mitä Kkoma on valmentajana, mutta näiden kahden yhteistyö oli todella hedelmällistä ja sitä ihan oikein kunnioitetaan esimerkkinä yhteisestä menestyksestä.

NFL-puolella en pelkää kiistelyn aloittamista sanomalla, että Belichick oli merkittävämpi tekijä tässä huomattavan menestyvässä yhteistyössä Bradyn kanssa. Hänen kokoonpanon hallintansa ja työnsä puolustuksen vakiinnuttamisessa olivat ratkaisevassa asemassa heidän Super Bowl -menetykselleen. Joka tapauksessa kaksikko voitti niin paljon yhdessä, että vaikka Bradyn tilalle haluttaisiin asettaa toinen loistava pelinrakentaja, on vaikea ehdottaa, että he olisivat voittaneet enempää Super Bowleja. Monet Patriotsin Super Bowl -voitoista oli niin tiukkoja otteluita, että Brady/Belichick-kaksikko olisi helposti voinut voittaa paljon vähemmänkin.

Molemmilla pelaajilla oli hetkensä lajinsa parhaana, molemmat tunnetaan ratkaisuista tärkeissä paikoissa ja molemmat pystyivät hyödyntämään supertähtien lahjakkuutta. Ilman heidän valmentajiaan molemmat olisivat todennäköisesti voittaneet vähemmän mestaruuksia. Kantani on, että tämä pätee kuitenkin enemmän Bradyyn kuin Fakeriin.

Uskon silti, että kaikki neljä ansaitsevat paikkansa haastajina kaikkien aikojen parhaan tittelistä omissa rooleissaan.